COP30 Brasiliassa: Euroopan ilmastotavoitteet kriisissä!

COP30 Brasiliassa: Euroopan ilmastotavoitteet kriisissä!

Maailmanlaajuisten haasteiden paineessa maailma kokoontuu Brasiliassa järjestettävään 30. maailman ilmastokonferenssiin COP30, joka herättää kohua nykyään. [ZDF] raportoi, että konferenssi voi asettaa ratkaisevan suunnan kansainväliselle ilmastonsuojelulle geopoliittisen kehyksen muuttuessa nopeasti. Perinteiset ilmastopolitiikan toimijat, kuten Yhdysvallat ja Eurooppa, menettävät yhä enemmän vaikutusvaltaansa ja kohtaavat uusia haasteita.

Yhdysvaltain Joe Bidenin johdolla, joka on käynnistänyt miljardin dollarin rahoitusohjelman ilmastonsuojelualoitteille, sisäiset merkit viittaavat muutokseen. Mutta Trumpin hallinnon varjo säilyy, sillä se vetäytyi ilmastotoimista ja poisti termin "ilmastonmuutos" näkyvyyden virallisista asiakirjoista. Tämän seurauksena ilmastonmuutoksen torjuntaan liittyvät kansalliset ja kansainväliset sitoumukset heikkenevät hälyttävästi.

Euroopan rooli ilmastonsuojelussa

Euroopan tilanne ei ole yhtä haastava. [Insinöörin] mukaan Green Dealin ympärillä on sisäisiä jännitteitä, joita vastaan ​​EU-parlamentin konservatiiviset voimat hyökkäävät yhä enemmän. Tämä ilmenee muun muassa vaatimuksissa lisätä teollisuuden ilmaisia ​​saasteoikeuksia. Erityisesti Saksa ja Ranska haluavat lykätä keskeisten ilmastotavoitteiden toteuttamista – askel, joka voi vahingoittaa maanosan ilmastopolitiikkaa.

COP30:ssa EU-maat vaativat kunnianhimoista kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä 90 prosentilla vuoteen 2040 mennessä, vaikka kansainväliset sopimukset tukevat tätä vain osittain. Kaksi kolmasosaa Pariisin sopimuksen allekirjoittajista, mukaan lukien EU, ylitti määräajan uusien kansallisten ilmastotoimien (NDC) toimittamiselle vuoteen 2035 mennessä. Nämä epäonnistumiset herättävät kysymyksiä edistymisestä, jonka Niklas Höhne New Climate Institutesta näkee, mutta näkee heikon käsityksen virallisista sitoumuksista.

Globaalit näkökulmat ja haasteet

Aikana, jolloin USA vetäytyy yhä enemmän ilmastonsuojelusta, ilmastopolitiikka siirtyy yhä enemmän turvallisuuspolitiikan valokeilaan. Liittovaltion ulkoministeri Johann Wadephul korostaa tämän poliittisen ulottuvuuden merkitystä välttämättömänä diplomaattisena välineenä. Hän korostaa myös tarvetta säilyttää Saksan kilpailukyky ja teknologinen johtajuus ilmastoneutraaliuden saavuttamiseksi vuoteen 2045 mennessä.

Kiina puolestaan ​​esittelee itsensä merkittävänä toimijana uusiutuvan energian alalla. Yli 80 % markkinoilla olevista aurinkokennoista ja 75 % akuista tulee jo Kiinasta, mikä asettaa todellisia kilpailuhaasteita eurooppalaisille autoalan yrityksille. Aurinkosähkön ja tuulivoiman leviämistä edistetään edelleen, mikä vaikuttaa globaaliin teknologiseen muutokseen ja omiin taloudellisiin tavoitteisiimme.

Neuvottelijat Belémissä ja kansainvälisesti pitävät COP30-konferenssia mahdollisuutena muotoilla uusia sitovia sitoumuksia. Vaikka toivotaan edistymisestä - erityisesti Artur Runge-Metzger ja Carolin Friedemann - on olemassa vaara, että taloudelliset edut puuttuvat ilmastokeskusteluun hidastajana.

Kaiken kaikkiaan kansainvälisen ilmastonsuojelun nykyinen dynamiikka osoittaa, että kaikkia kansoja kehotetaan ottamaan vastuuta ja jatkamaan vuoropuhelua tarvittavista toimenpiteistä. Ilmastotavoitteista, toteutuksesta ja teknologisista innovaatioista kohu jatkuu jännittävänä, ja jää nähtäväksi, tehdäänkö tuleville sukupolville varauksia ja miten.