Ilmastonsuojelu vaarassa: Yhdistykset vaativat 500 miljardin euron uudelleen kohdentamista!

Ilmastonsuojelu vaarassa: Yhdistykset vaativat 500 miljardin euron uudelleen kohdentamista!

Saksan tulevaisuuden haasteiden kannalta liittovaltion erityisomaisuuden käsittely on yhä tärkeämpää. 12.11.2025 ympäristö- ja yhteiskuntajärjestöt sekä ver.di union vaativat, että näitä varoja käytetään erityisesti tuleviin investointeihin ja ekologiseen muutokseen. Climate Alliancen liittouman johtama aloite kritisoi hallituksen nykyistä budjettiesitystä vuodelle 2026 riittämättömäksi ja hyödyttömäksi ilmastonsuojelun kannalta.

Yhdistykset huomauttavat yhteisessä lausunnossaan, että vaikuttava 500 miljardin euron erikoisrahasto tulisi käyttää infrastruktuurihankkeisiin ja ilmastoneutraaliuteen. Stefanie Langkamp Climate Alliancesta korostaa, että varojen on ohjattava ilmastoystävälliseen infrastruktuuriin. "Meidän on asetettava etusijalle puhdas energia ja haavoittuvien ihmisten suojelu", hän sanoo.

Fossiiliset hankkeet vaarantavat ilmastotavoitteet

Erityisen huolestuttavaa on unionin ja SPD:n suunnitelmat investoida miljardeja fossiilisten polttoaineiden hankkeisiin, jotka yhdistysten mukaan voivat vaarantaa tarvittavan ilmastonsuojelun. WWF:n ilmastoasiantuntija Viviane Raddatz korostaa fossiilisten hankkeiden rahoittamista erityisrahaston kautta ilmastopoliittisesti väärin ja juridisesti kyseenalaisena. Kriitikot ovat samaa mieltä: Tästä strategiasta poikkeaminen on välttämätöntä ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi.

Ver.di:n Christine Behle ilmaisee myös huolensa joukkoliikenteen puutteista ja vaatii kunnille lisää taloudellisia resursseja voidakseen tarjota parempaa palvelua. Samaan aikaan Michael Groß, AWO Federal Associationin puheenjohtaja, kiinnittää huomiota sosiaalisen infrastruktuurin remontointiruuhkaan. Hän huomauttaa, että yli puolet päiväkodeista on kunnostettava energiatehokkaiksi ja ilmastoneutraaleiksi, mikä lisää toimintapaineita.

Mihin erityisrahastoa käytetään?

Yhdistysten kysynnän takana ovat selonteot, jotka käsittelevät ilmastonsuojelutoimien rahoitusta sekä paikallisen joukkoliikenteen laajentamista ja sosiaalilaitosten remonttiruuhkaa. Jos näihin haasteisiin ei puututa, Saksan sosiaalinen ja ympäristöllinen infrastruktuuri voi vaarantaa kansallisen poliittisen vakauden.

Viime kädessä kyse on tulevaisuuteen suuntautuvasta politiikasta, joka keskittyy ympäristön ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden säilyttämiseen. Kysymys on edelleen: Aikooko liittovaltion hallitus ryhtyä kiireellisesti tarvittaviin toimiin tehdäkseen oikeutta sekä ympäristölle että kansalaisille?